meluaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]meluaja (10)
- henkilö, joka meluaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmeluˌɑjɑ/
- tavutus: me‧lu‧a‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meluaja | meluajat |
| genetiivi | meluajan | meluajien (meluajain) |
| partitiivi | meluajaa | meluajia |
| akkusatiivi | meluaja; meluajan |
meluajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | meluajassa | meluajissa |
| elatiivi | meluajasta | meluajista |
| illatiivi | meluajaan | meluajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | meluajalla | meluajilla |
| ablatiivi | meluajalta | meluajilta |
| allatiivi | meluajalle | meluajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | meluajana | meluajina |
| translatiivi | meluajaksi | meluajiksi |
| abessiivi | meluajatta | meluajitta |
| instruktiivi | – | meluajin |
| komitatiivi | – | meluajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | meluaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- meluaja Kielitoimiston sanakirjassa