meloja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]meloja (10)
- henkilö, joka meloo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmelojɑ/
- tavutus: me‧lo‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meloja | melojat |
| genetiivi | melojan | melojien (melojain) |
| partitiivi | melojaa | melojia |
| akkusatiivi | meloja; melojan |
melojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | melojassa | melojissa |
| elatiivi | melojasta | melojista |
| illatiivi | melojaan | melojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | melojalla | melojilla |
| ablatiivi | melojalta | melojilta |
| allatiivi | melojalle | melojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | melojana | melojina |
| translatiivi | melojaksi | melojiksi |
| abessiivi | melojatta | melojitta |
| instruktiivi | – | melojin |
| komitatiivi | – | melojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | meloja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka meloo
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- meloja Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]meloja
- monikon partitiivimuoto sanasta mela