mellakoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mellakoiminen (38)
- teonnimi verbistä mellakoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mellakoiminen | mellakoimiset |
| genetiivi | mellakoimisen | mellakoimisten mellakoimisien |
| partitiivi | mellakoimista | mellakoimisia |
| akkusatiivi | mellakoiminen; mellakoimisen |
mellakoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mellakoimisessa | mellakoimisissa |
| elatiivi | mellakoimisesta | mellakoimisista |
| illatiivi | mellakoimiseen | mellakoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mellakoimisella | mellakoimisilla |
| ablatiivi | mellakoimiselta | mellakoimisilta |
| allatiivi | mellakoimiselle | mellakoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mellakoimisena (mellakoimisna) |
mellakoimisina |
| translatiivi | mellakoimiseksi | mellakoimisiksi |
| abessiivi | mellakoimisetta | mellakoimisitta |
| instruktiivi | – | mellakoimisin |
| komitatiivi | – | mellakoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mellakoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mellakoimis- | |