matami

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

matami (5)[1]

  1. (arkikieltä, vanhahtava) vanhahko, lihavahko nainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑt̪ɑmi/
  • tavutus: ma‧ta‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matami matamit
genetiivi matamin matamien
(matamein)
partitiivi matamia matameja
akkusatiivi matami;
matamin
matamit
sisäpaikallissijat
inessiivi matamissa matameissa
elatiivi matamista matameista
illatiivi matamiin matameihin
ulkopaikallissijat
adessiivi matamilla matameilla
ablatiivi matamilta matameilta
allatiivi matamille matameille
muut sijamuodot
essiivi matamina matameina
translatiivi matamiksi matameiksi
abessiivi matamitta matameitta
instruktiivi matamein
komitatiivi matameine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo matami-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ranskan sanasta madame

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • matami Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5