marmoroituva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
marmoroituva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä marmoroitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marmoroituva | marmoroituvat |
| genetiivi | marmoroituvan | marmoroituvien (marmoroituvain) |
| partitiivi | marmoroituvaa | marmoroituvia |
| akkusatiivi | marmoroituva; marmoroituvan | marmoroituvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marmoroituvassa | marmoroituvissa |
| elatiivi | marmoroituvasta | marmoroituvista |
| illatiivi | marmoroituvaan | marmoroituviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marmoroituvalla | marmoroituvilla |
| ablatiivi | marmoroituvalta | marmoroituvilta |
| allatiivi | marmoroituvalle | marmoroituville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marmoroituvana | marmoroituvina |
| translatiivi | marmoroituvaksi | marmoroituviksi |
| abessiivi | marmoroituvatta | marmoroituvitta |
| instruktiivi | – | marmoroituvin |
| komitatiivi | – | marmoroituvine |