marmoroitunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
marmoroitunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä marmoroitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marmoroitunut | marmoroituneet |
| genetiivi | marmoroituneen | marmoroituneiden marmoroituneitten |
| partitiivi | marmoroitunutta | marmoroituneita |
| akkusatiivi | marmoroitunut; marmoroituneen | marmoroituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marmoroituneessa | marmoroituneissa |
| elatiivi | marmoroituneesta | marmoroituneista |
| illatiivi | marmoroituneeseen | marmoroituneisiin marmoroituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marmoroituneella | marmoroituneilla |
| ablatiivi | marmoroituneelta | marmoroituneilta |
| allatiivi | marmoroituneelle | marmoroituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marmoroituneena | marmoroituneina |
| translatiivi | marmoroituneeksi | marmoroituneiksi |
| abessiivi | marmoroituneetta | marmoroituneitta |
| instruktiivi | – | marmoroitunein |
| komitatiivi | – | marmoroituneine |