marmoroiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
marmoroiminen (38)
- teonnimi verbistä marmoroida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marmoroiminen | marmoroimiset |
| genetiivi | marmoroimisen | marmoroimisten marmoroimisien |
| partitiivi | marmoroimista | marmoroimisia |
| akkusatiivi | marmoroiminen; marmoroimisen |
marmoroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marmoroimisessa | marmoroimisissa |
| elatiivi | marmoroimisesta | marmoroimisista |
| illatiivi | marmoroimiseen | marmoroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marmoroimisella | marmoroimisilla |
| ablatiivi | marmoroimiselta | marmoroimisilta |
| allatiivi | marmoroimiselle | marmoroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marmoroimisena (marmoroimisna) |
marmoroimisina |
| translatiivi | marmoroimiseksi | marmoroimisiksi |
| abessiivi | marmoroimisetta | marmoroimisitta |
| instruktiivi | – | marmoroimisin |
| komitatiivi | – | marmoroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | marmoroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
marmoroimis- | |