manailu

Suomi

Substantiivi

manailu (2)

manaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈmɑnɑi̯lu/
tavutus: ma‧nai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manailu	manailut
genetiivi	manailun	manailujen manailuiden manailuitten
partitiivi	manailua	manailuita manailuja
akkusatiivi	manailu; manailun	manailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	manailussa	manailuissa
elatiivi	manailusta	manailuista
illatiivi	manailuun	manailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manailulla	manailuilla
ablatiivi	manailulta	manailuilta
allatiivi	manailulle	manailuille
muut sijamuodot
essiivi	manailuna	manailuina
translatiivi	manailuksi	manailuiksi
abessiivi	manailutta	manailuitta
instruktiivi	–	manailuin
komitatiivi	–	manailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi manailla (vokaalivartalo manaile-) + johdin -u

Käännökset

1. manaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

manailu Kielitoimiston sanakirjassa