Siirry sisältöön

makuu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

makuu (17)

  1. se, kun maataan, makaaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmɑkuː/
  • tavutus: ma‧kuu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi makuu makuut
genetiivi makuun makuiden
makuitten
partitiivi makuuta makuita
akkusatiivi makuu;
makuun
makuut
sisäpaikallissijat
inessiivi makuussa makuissa
elatiivi makuusta makuista
illatiivi makuuseen makuisiin
(makuihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi makuulla makuilla
ablatiivi makuulta makuilta
allatiivi makuulle makuille
muut sijamuodot
essiivi makuuna makuina
translatiivi makuuksi makuiksi
abessiivi makuutta makuitta
instruktiivi makuin
komitatiivi makuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo makuu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

verbi maata + johdin -uu

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

makuualkovi, makuualunen, makuualusta, makuuasento, makuuhaava, makuuhuone, makuukamari, makuulava, makuulaveri, makuulavitsa, makuupaikka, makuuparvi, makuupussi, makuusija, makuusäkki, makuuvaunu, päinmakuu, selinmakuu,

makuusyvennys

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • makuu Kielitoimiston sanakirjassa
  • makuu Suomen murteiden sanakirjassa
  • makuu Suomen etymologisessa sanakirjassa