maksimoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
maksimoiminen (38)
- teonnimi verbistä maksimoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maksimoiminen | maksimoimiset |
| genetiivi | maksimoimisen | maksimoimisten maksimoimisien |
| partitiivi | maksimoimista | maksimoimisia |
| akkusatiivi | maksimoiminen; maksimoimisen |
maksimoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maksimoimisessa | maksimoimisissa |
| elatiivi | maksimoimisesta | maksimoimisista |
| illatiivi | maksimoimiseen | maksimoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maksimoimisella | maksimoimisilla |
| ablatiivi | maksimoimiselta | maksimoimisilta |
| allatiivi | maksimoimiselle | maksimoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maksimoimisena (maksimoimisna) |
maksimoimisina |
| translatiivi | maksimoimiseksi | maksimoimisiksi |
| abessiivi | maksimoimisetta | maksimoimisitta |
| instruktiivi | – | maksimoimisin |
| komitatiivi | – | maksimoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maksimoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
maksimoimis- | |