mahduttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mahduttaminen (38)
- teonnimi verbistä mahduttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mahduttaminen | mahduttamiset |
| genetiivi | mahduttamisen | mahduttamisten mahduttamisien |
| partitiivi | mahduttamista | mahduttamisia |
| akkusatiivi | mahduttaminen; mahduttamisen |
mahduttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mahduttamisessa | mahduttamisissa |
| elatiivi | mahduttamisesta | mahduttamisista |
| illatiivi | mahduttamiseen | mahduttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mahduttamisella | mahduttamisilla |
| ablatiivi | mahduttamiselta | mahduttamisilta |
| allatiivi | mahduttamiselle | mahduttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mahduttamisena (mahduttamisna) |
mahduttamisina |
| translatiivi | mahduttamiseksi | mahduttamisiksi |
| abessiivi | mahduttamisetta | mahduttamisitta |
| instruktiivi | – | mahduttamisin |
| komitatiivi | – | mahduttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mahduttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mahduttamis- | |