mahdikkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mahdikkuus (40)

  1. se, että on mahdikas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑhdikːuːs/
  • tavutus: mah‧dik‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mahdikkuus mahdikkuudet
genetiivi mahdikkuuden mahdikkuuksien
partitiivi mahdikkuutta mahdikkuuksia
akkusatiivi mahdikkuus;
mahdikkuuden
mahdikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mahdikkuudessa mahdikkuuksissa
elatiivi mahdikkuudesta mahdikkuuksista
illatiivi mahdikkuuteen mahdikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mahdikkuudella mahdikkuuksilla
ablatiivi mahdikkuudelta mahdikkuuksilta
allatiivi mahdikkuudelle mahdikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi mahdikkuutena mahdikkuuksina
translatiivi mahdikkuudeksi mahdikkuuksiksi
abessiivi mahdikkuudetta mahdikkuuksitta
instruktiivi mahdikkuuksin
komitatiivi mahdikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mahdikkuude-
vahva vartalo mahdikkuute-
konsonantti-
vartalo
mahdikkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan mahdikas vartalosta mahdikk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]