magna
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ylioppilastutkinnon ja eräiden akateemisten tutkintojen arvosana magna cum laude approbatur
- Noin puolet oppilaista kirjoitti hyvin, joko laudaturin tai magnan. (suomenkuvalehti.fi)
- Karkinen kirjoitti yhteensä kymmenen ainetta eli kahdeksan ällän lisäksi yhden eximian ja yhden magnan. (yle.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑgnɑ/
- tavutus: mag‧na
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | magna | magnat |
| genetiivi | magnan | magnojen (magnain) |
| partitiivi | magnaa | magnoja |
| akkusatiivi | magna; magnan |
magnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | magnassa | magnoissa |
| elatiivi | magnasta | magnoista |
| illatiivi | magnaan | magnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | magnalla | magnoilla |
| ablatiivi | magnalta | magnoilta |
| allatiivi | magnalle | magnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | magnana | magnoina |
| translatiivi | magnaksi | magnoiksi |
| abessiivi | magnatta | magnoitta |
| instruktiivi | – | magnoin |
| komitatiivi | – | magnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | magna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- magna Kielitoimiston sanakirjassa
Ido[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
magna
Latina[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
magna
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta magnus
- (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta magnus
- (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta magnus
Adjektiivi
magnā
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta magnus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9