magna

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magna (9)[1]

  1. ylioppilastutkinnon ja eräiden akateemisten tutkintojen arvosana magna cum laude approbatur
    Noin puolet oppilaista kirjoitti hyvin, joko laudaturin tai magnan. (suomenkuvalehti.fi)
    Karkinen kirjoitti yhteensä kymmenen ainetta eli kahdeksan ällän lisäksi yhden eximian ja yhden magnan. (yle.fi)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi magna magnat
genetiivi magnan magnojen
(magnain)
partitiivi magnaa magnoja
akkusatiivi magna; magnan magnat
Sisäpaikallissijat
inessiivi magnassa magnoissa
elatiivi magnasta magnoista
illatiivi magnaan magnoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi magnalla magnoilla
ablatiivi magnalta magnoilta
allatiivi magnalle magnoille
Muut
essiivi magnana magnoina
translatiivi magnaksi magnoiksi
abessiivi magnatta magnoitta
instruktiivi magnoin
komitatiivi magnoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Ido[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

magna

  1. mahtava, verraton
  2. jalo, ylevä

Latina[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

magna

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta magnus
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta magnus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta magnus

Adjektiivi

magnā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta magnus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9