mönkivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
mönkivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mönkiä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mönkivä | mönkivät |
| genetiivi | mönkivän | mönkivien (mönkiväin) |
| partitiivi | mönkivää | mönkiviä |
| akkusatiivi | mönkivä; mönkivän | mönkivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mönkivässä | mönkivissä |
| elatiivi | mönkivästä | mönkivistä |
| illatiivi | mönkivään | mönkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mönkivällä | mönkivillä |
| ablatiivi | mönkivältä | mönkiviltä |
| allatiivi | mönkivälle | mönkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mönkivänä | mönkivinä |
| translatiivi | mönkiväksi | mönkiviksi |
| abessiivi | mönkivättä | mönkivittä |
| instruktiivi | – | mönkivin |
| komitatiivi | – | mönkivine |