mönkiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mönkiminen (38)
- teonnimi verbistä mönkiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mönkiminen | mönkimiset |
| genetiivi | mönkimisen | mönkimisten mönkimisien |
| partitiivi | mönkimistä | mönkimisiä |
| akkusatiivi | mönkiminen; mönkimisen |
mönkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mönkimisessä | mönkimisissä |
| elatiivi | mönkimisestä | mönkimisistä |
| illatiivi | mönkimiseen | mönkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mönkimisellä | mönkimisillä |
| ablatiivi | mönkimiseltä | mönkimisiltä |
| allatiivi | mönkimiselle | mönkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mönkimisenä (mönkimisnä) |
mönkimisinä |
| translatiivi | mönkimiseksi | mönkimisiksi |
| abessiivi | mönkimisettä | mönkimisittä |
| instruktiivi | – | mönkimisin |
| komitatiivi | – | mönkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mönkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mönkimis- | |