mököttäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mököttäjä (10)
- henkilö, joka mököttää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmøkøt̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: mö‧köt‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mököttäjä | mököttäjät |
| genetiivi | mököttäjän | mököttäjien (mököttäjäin) |
| partitiivi | mököttäjää | mököttäjiä |
| akkusatiivi | mököttäjä; mököttäjän |
mököttäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mököttäjässä | mököttäjissä |
| elatiivi | mököttäjästä | mököttäjistä |
| illatiivi | mököttäjään | mököttäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mököttäjällä | mököttäjillä |
| ablatiivi | mököttäjältä | mököttäjiltä |
| allatiivi | mököttäjälle | mököttäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mököttäjänä | mököttäjinä |
| translatiivi | mököttäjäksi | mököttäjiksi |
| abessiivi | mököttäjättä | mököttäjittä |
| instruktiivi | – | mököttäjin |
| komitatiivi | – | mököttäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mököttäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka mököttää
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mököttäjä Kielitoimiston sanakirjassa