mätivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
mätivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mätiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mätivä | mätivät |
| genetiivi | mätivän | mätivien (mätiväin) |
| partitiivi | mätivää | mätiviä |
| akkusatiivi | mätivä; mätivän |
mätivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mätivässä | mätivissä |
| elatiivi | mätivästä | mätivistä |
| illatiivi | mätivään | mätiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mätivällä | mätivillä |
| ablatiivi | mätivältä | mätiviltä |
| allatiivi | mätivälle | mätiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mätivänä | mätivinä |
| translatiivi | mätiväksi | mätiviksi |
| abessiivi | mätivättä | mätivittä |
| instruktiivi | – | mätivin |
| komitatiivi | – | mätivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |