läävä

Wikisanakirjasta
Katso myös: laava

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

läävä (10)[1]

  1. (murteellinen, Karjala, osittain Savo) karjasuoja, jota käytetään lampaiden, lehmien ja sikojen talvi- ja sääsuojana; navetta
  2. (kuvaannollisesti) epäsiisti asunto tai asuinpaikka
    Eikö sun tee pahaa asua tollasessa läävässä?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlæːʋæ/
  • tavutus: lää‧vä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läävä läävät
genetiivi läävän läävien
(lääväin)
partitiivi läävää lääviä
akkusatiivi läävä;
läävän 		läävät
sisäpaikallissijat
inessiivi läävässä läävissä
elatiivi läävästä läävistä
illatiivi läävään lääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi läävällä läävillä
ablatiivi läävältä lääviltä
allatiivi läävälle lääville
muut sijamuodot
essiivi läävänä läävinä
translatiivi lääväksi lääviksi
abessiivi läävättä läävittä
instruktiivi – läävin
komitatiivi – läävine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo läävä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

1. karjasuoja, jota käytetään lampaiden, lehmien ja sikojen talvi- ja sääsuojana

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=läävä&oldid=4243555”