läjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
läjä (10)
- epäjärjestyksessä oleva joukko tavaroita
- ylöskaivetusta maa-aineesta muodostunut kasa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlæjæ/, [ˈlæjæ]
- tavutus: lä‧jä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | läjä | läjät |
genetiivi | läjän | läjien (läjäin) |
partitiivi | läjää | läjiä |
akkusatiivi | läjä; läjän |
läjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | läjässä | läjissä |
elatiivi | läjästä | läjistä |
illatiivi | läjään | läjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | läjällä | läjillä |
ablatiivi | läjältä | läjiltä |
allatiivi | läjälle | läjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | läjänä | läjinä |
translatiivi | läjäksi | läjiksi |
abessiivi | läjättä | läjittä |
instruktiivi | – | läjin |
komitatiivi | – | läjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | läjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- läjä Kielitoimiston sanakirjassa