kasa

Wikisanakirjasta
Katso myös: kaša, kása

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kasa (9)

  1. pieni kumpare hienojakoista ainetta
    kasa hiekkaa levitettäväksi
  2. satunnaiseen järjestykseen pinotut tavarat, läjä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑsɑ/
  • tavutus: ka‧sa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kasa kasat
genetiivi kasan kasojen
(kasain)
partitiivi kasaa kasoja
akkusatiivi kasa;
kasan
kasat
sisäpaikallissijat
inessiivi kasassa kasoissa
elatiivi kasasta kasoista
illatiivi kasaan kasoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kasalla kasoilla
ablatiivi kasalta kasoilta
allatiivi kasalle kasoille
muut sijamuodot
essiivi kasana kasoina
translatiivi kasaksi kasoiksi
abessiivi kasatta kasoitta
instruktiivi kasoin
komitatiivi kasoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kasa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hiekkakasa, kasapanos, kasapäin, kasapäissä, kasauma, kompostikasa, lantakasa, purukasa, puukasa, rauniokasa, rikkakasa, risukasa, romukasa, roskakasa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kasa Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kasa

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kas

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kasa f.

  1. kassa
  2. (arkikieltä) raha; käteinen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Turkki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kasa -sı

  1. kassakaappi
  2. (urheilu) hevonen (voimisteluteline)

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.