luuvartti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (merenkulku) tuulenpuoli, ylähanka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuvartti | luuvartit |
| genetiivi | luuvartin | luuvarttien (luuvarttein) |
| partitiivi | luuvarttia | luuvartteja |
| akkusatiivi | luuvartti; luuvartin |
luuvartit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luuvartissa | luuvarteissa |
| elatiivi | luuvartista | luuvarteista |
| illatiivi | luuvarttiin | luuvartteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luuvartilla | luuvarteilla |
| ablatiivi | luuvartilta | luuvarteilta |
| allatiivi | luuvartille | luuvarteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luuvarttina | luuvartteina |
| translatiivi | luuvartiksi | luuvarteiksi |
| abessiivi | luuvartitta | luuvarteitta |
| instruktiivi | – | luuvartein |
| komitatiivi | – | luuvartteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luuvarti- | |
| vahva vartalo | luuvartti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin kielestä, lovart
Käännökset[muokkaa]
1. tuulenpuoli, ylähanka
|