luutunnut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luutunnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä luututa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luutunnut | luutunneet |
| genetiivi | luutunneen | luutunneiden luutunneitten |
| partitiivi | luutunnutta | luutunneita |
| akkusatiivi | luutunnut; luutunneen | luutunneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luutunneessa | luutunneissa |
| elatiivi | luutunneesta | luutunneista |
| illatiivi | luutunneeseen | luutunneisiin luutunneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luutunneella | luutunneilla |
| ablatiivi | luutunneelta | luutunneilta |
| allatiivi | luutunneelle | luutunneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luutunneena | luutunneina |
| translatiivi | luutunneeksi | luutunneiksi |
| abessiivi | luutunneetta | luutunneitta |
| instruktiivi | – | luutunnein |
| komitatiivi | – | luutunneine |