luuttuava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luuttuava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luututa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuttuava | luuttuavat |
| genetiivi | luuttuavan | luuttuavien (luuttuavain) |
| partitiivi | luuttuavaa | luuttuavia |
| akkusatiivi | luuttuava; luuttuavan | luuttuavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luuttuavassa | luuttuavissa |
| elatiivi | luuttuavasta | luuttuavista |
| illatiivi | luuttuavaan | luuttuaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luuttuavalla | luuttuavilla |
| ablatiivi | luuttuavalta | luuttuavilta |
| allatiivi | luuttuavalle | luuttuaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luuttuavana | luuttuavina |
| translatiivi | luuttuavaksi | luuttuaviksi |
| abessiivi | luuttuavatta | luuttuavitta |
| instruktiivi | – | luuttuavin |
| komitatiivi | – | luuttuavine |