luuttuaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luuttuaminen (38)
- teonnimi verbistä luututa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuttuaminen | luuttuamiset |
| genetiivi | luuttuamisen | luuttuamisten luuttuamisien |
| partitiivi | luuttuamista | luuttuamisia |
| akkusatiivi | luuttuaminen; luuttuamisen |
luuttuamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luuttuamisessa | luuttuamisissa |
| elatiivi | luuttuamisesta | luuttuamisista |
| illatiivi | luuttuamiseen | luuttuamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luuttuamisella | luuttuamisilla |
| ablatiivi | luuttuamiselta | luuttuamisilta |
| allatiivi | luuttuamiselle | luuttuamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luuttuamisena (luuttuamisna) |
luuttuamisina |
| translatiivi | luuttuamiseksi | luuttuamisiksi |
| abessiivi | luuttuamisetta | luuttuamisitta |
| instruktiivi | – | luuttuamisin |
| komitatiivi | – | luuttuamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luuttuamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luuttuamis- | |