lusmuilija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lusmuilija (12)
- henkilö, joka lusmuilee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlusmui̯ˌlijɑ/
- tavutus: lus‧mui‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lusmuilija | lusmuilijat |
| genetiivi | lusmuilijan | lusmuilijoiden lusmuilijoitten (lusmuilijain) |
| partitiivi | lusmuilijaa | lusmuilijoita |
| akkusatiivi | lusmuilija; lusmuilijan |
lusmuilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lusmuilijassa | lusmuilijoissa |
| elatiivi | lusmuilijasta | lusmuilijoista |
| illatiivi | lusmuilijaan | lusmuilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lusmuilijalla | lusmuilijoilla |
| ablatiivi | lusmuilijalta | lusmuilijoilta |
| allatiivi | lusmuilijalle | lusmuilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lusmuilijana | lusmuilijoina |
| translatiivi | lusmuilijaksi | lusmuilijoiksi |
| abessiivi | lusmuilijatta | lusmuilijoitta |
| instruktiivi | – | lusmuilijoin |
| komitatiivi | – | lusmuilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lusmuilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |