lusikoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lusikoiminen (38)
- teonnimi verbistä lusikoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lusikoiminen | lusikoimiset |
| genetiivi | lusikoimisen | lusikoimisten lusikoimisien |
| partitiivi | lusikoimista | lusikoimisia |
| akkusatiivi | lusikoiminen; lusikoimisen |
lusikoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lusikoimisessa | lusikoimisissa |
| elatiivi | lusikoimisesta | lusikoimisista |
| illatiivi | lusikoimiseen | lusikoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lusikoimisella | lusikoimisilla |
| ablatiivi | lusikoimiselta | lusikoimisilta |
| allatiivi | lusikoimiselle | lusikoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lusikoimisena (lusikoimisna) |
lusikoimisina |
| translatiivi | lusikoimiseksi | lusikoimisiksi |
| abessiivi | lusikoimisetta | lusikoimisitta |
| instruktiivi | – | lusikoimisin |
| komitatiivi | – | lusikoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lusikoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lusikoimis- | |