lupaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lupaileminen (38)
- teonnimi verbistä lupailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lupaileminen | lupailemiset |
| genetiivi | lupailemisen | lupailemisten lupailemisien |
| partitiivi | lupailemista | lupailemisia |
| akkusatiivi | lupaileminen; lupailemisen |
lupailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lupailemisessa | lupailemisissa |
| elatiivi | lupailemisesta | lupailemisista |
| illatiivi | lupailemiseen | lupailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lupailemisella | lupailemisilla |
| ablatiivi | lupailemiselta | lupailemisilta |
| allatiivi | lupailemiselle | lupailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lupailemisena (lupailemisna) |
lupailemisina |
| translatiivi | lupailemiseksi | lupailemisiksi |
| abessiivi | lupailemisetta | lupailemisitta |
| instruktiivi | – | lupailemisin |
| komitatiivi | – | lupailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lupailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lupailemis- | |