luovittu
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luovittu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä luovia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luovittu | luovitut |
| genetiivi | luovitun | luovittujen |
| partitiivi | luovittua | luovittuja |
| akkusatiivi | luovittu; luovitun |
luovitut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luovitussa | luovituissa |
| elatiivi | luovitusta | luovituista |
| illatiivi | luovittuun | luovittuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luovitulla | luovituilla |
| ablatiivi | luovitulta | luovituilta |
| allatiivi | luovitulle | luovituille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luovittuna | luovittuina |
| translatiivi | luovituksi | luovituiksi |
| abessiivi | luovitutta | luovituitta |
| instruktiivi | – | luovituin |
| komitatiivi | – | luovittuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |