luopio

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luopio

  1. henkilö, joka on luopunut jostakin sopimattomasti
  2. petturi

Lainaukset[muokkaa]

Ps. 25:3.

Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.

Sananl. 2:22.

mutta jumalattomat temmataan juuriltaan, luopiot pyyhkäistään maan päältä. [Job 18:17]

Sananl. 14:14.

Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan.

Jes. 46:8.

Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina, pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!

Jes. 48:8.

Et ole niistä kuullut, et tiennyt, koskaan ne eivät ole korviisi kantautuneet. Minä tiesin, että sinä olet uskoton, "luopio kohdusta alkaen", siinä nimesi.

Jer. 12:1.

-- Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa? [Job 21:7]

Ilm. 21:8.

Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema." [Jes. 30:33; Hes. 38:22; Ilm. 19:20, Ilm. 20:14,15]

Siionin virsi 146.

1. Nyt saavun, Jeesus, köyhänä taas eteen kasvojesi, kuin luopio tai kieltäjä luo armoistuimesi. Jos et voi enää armahtaa, jos laupeuttasi en saa, niin hukun synteihini.

Aiheesta muualla[muokkaa]