Siirry sisältöön

luopio

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

luopio (3)

  1. henkilö, joka on luopunut uskosta, ideologiasta tai edustamastaan järjestöstä tai organisaatiosta sopimattomasti
    Pastora yritti päästä maansa presidentiksi, vaikka juhlitusta sankarista on ehtinyt tulla monien hylkäämä luopio. (yle.fi)
    Maailman suurimmassa eläinaktivistien järjestössä PETA:ssa on iso joukko pettyneitä jäseniä, joiden mielestä Naomi Campbell on tyhjäpäinen luopio. (hs.fi)
  2. (raamatullinen) henkilö, joka on luopunut suhteestaan Jumalaan

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈluo̯pio/
  • tavutus: luo‧pi‧o

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luopio luopiot
genetiivi luopion luopioiden
luopioitten
partitiivi luopiota luopioita
akkusatiivi luopio;
luopion
luopiot
sisäpaikallissijat
inessiivi luopiossa luopioissa
elatiivi luopiosta luopioista
illatiivi luopioon luopioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luopiolla luopioilla
ablatiivi luopiolta luopioilta
allatiivi luopiolle luopioille
muut sijamuodot
essiivi luopiona luopioina
translatiivi luopioksi luopioiksi
abessiivi luopiotta luopioitta
instruktiivi luopioin
komitatiivi luopioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luopio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

oppitekoinen johdos; verbi luopua + johdin -io[1][2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Lainaukset

[muokkaa]

Ps. 25:3.

Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • luopio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”luopio”.
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 197 iO- ja iAinen-sanoista