luonnikkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luonnikkuus (40)

  1. se, että on luonnikas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluo̯nːikːuːs/
  • tavutus: luon‧nik‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonnikkuus luonnikkuudet
genetiivi luonnikkuuden luonnikkuuksien
partitiivi luonnikkuutta luonnikkuuksia
akkusatiivi luonnikkuus;
luonnikkuuden
luonnikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnikkuudessa luonnikkuuksissa
elatiivi luonnikkuudesta luonnikkuuksista
illatiivi luonnikkuuteen luonnikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnikkuudella luonnikkuuksilla
ablatiivi luonnikkuudelta luonnikkuuksilta
allatiivi luonnikkuudelle luonnikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi luonnikkuutena luonnikkuuksina
translatiivi luonnikkuudeksi luonnikkuuksiksi
abessiivi luonnikkuudetta luonnikkuuksitta
instruktiivi luonnikkuuksin
komitatiivi luonnikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luonnikkuude-
vahva vartalo luonnikkuute-
konsonantti-
vartalo
luonnikkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan luonnikas vartalosta luonnikk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]