luokittunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luokittunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä luokittua
- Pertin mielestä hän on luokittunut väärään sukupuoleen.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luokittunut | luokittuneet |
| genetiivi | luokittuneen | luokittuneiden luokittuneitten |
| partitiivi | luokittunutta | luokittuneita |
| akkusatiivi | luokittunut; luokittuneen |
luokittuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luokittuneessa | luokittuneissa |
| elatiivi | luokittuneesta | luokittuneista |
| illatiivi | luokittuneeseen | luokittuneisiin luokittuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luokittuneella | luokittuneilla |
| ablatiivi | luokittuneelta | luokittuneilta |
| allatiivi | luokittuneelle | luokittuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luokittuneena | luokittuneina |
| translatiivi | luokittuneeksi | luokittuneiksi |
| abessiivi | luokittuneetta | luokittuneitta |
| instruktiivi | – | luokittunein |
| komitatiivi | – | luokittuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |