luokitteleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luokitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luokitella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luokitteleva | luokittelevat |
| genetiivi | luokittelevan | luokittelevien (luokittelevain) |
| partitiivi | luokittelevaa | luokittelevia |
| akkusatiivi | luokitteleva; luokittelevan | luokittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luokittelevassa | luokittelevissa |
| elatiivi | luokittelevasta | luokittelevista |
| illatiivi | luokittelevaan | luokitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luokittelevalla | luokittelevilla |
| ablatiivi | luokittelevalta | luokittelevilta |
| allatiivi | luokittelevalle | luokitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luokittelevana | luokittelevina |
| translatiivi | luokittelevaksi | luokitteleviksi |
| abessiivi | luokittelevatta | luokittelevitta |
| instruktiivi | – | luokittelevin |
| komitatiivi | – | luokittelevine |