luntta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luntta (10-C)[1]

  1. paksuhko paperipinkka
    Käsikirjoituksesta on kertynyt aikamoinen luntta.
    Tuo luntta pitäisi perkata ja heittää turhat paperit pois.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlunt̪ːɑ/
  • tavutus: lunt‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luntta luntat
genetiivi luntan lunttien
(lunttain)
partitiivi lunttaa lunttia
akkusatiivi luntta;
luntan
luntat
sisäpaikallissijat
inessiivi luntassa luntissa
elatiivi luntasta luntista
illatiivi lunttaan lunttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luntalla luntilla
ablatiivi luntalta luntilta
allatiivi luntalle luntille
muut sijamuodot
essiivi lunttana lunttina
translatiivi luntaksi luntiksi
abessiivi luntatta luntitta
instruktiivi luntin
komitatiivi lunttine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lunta-
vahva vartalo luntta-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luntta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-C