luisteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luisteleminen (38)
- teonnimi verbistä luistella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luisteleminen | luistelemiset |
| genetiivi | luistelemisen | luistelemisten luistelemisien |
| partitiivi | luistelemista | luistelemisia |
| akkusatiivi | luisteleminen; luistelemisen |
luistelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luistelemisessa | luistelemisissa |
| elatiivi | luistelemisesta | luistelemisista |
| illatiivi | luistelemiseen | luistelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luistelemisella | luistelemisilla |
| ablatiivi | luistelemiselta | luistelemisilta |
| allatiivi | luistelemiselle | luistelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luistelemisena (luistelemisna) |
luistelemisina |
| translatiivi | luistelemiseksi | luistelemisiksi |
| abessiivi | luistelemisetta | luistelemisitta |
| instruktiivi | – | luistelemisin |
| komitatiivi | – | luistelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luistelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luistelemis- | |