luikku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- paimentorvi[1]
- (arkikieltä) laiha henkilö
- Siksikö sä oot niin luikku?
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luikku | luikut |
| genetiivi | luikun | luikkujen |
| partitiivi | luikkua | luikkuja |
| akkusatiivi | luikku; luikun |
luikut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luikussa | luikuissa |
| elatiivi | luikusta | luikuista |
| illatiivi | luikkuun | luikkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luikulla | luikuilla |
| ablatiivi | luikulta | luikuilta |
| allatiivi | luikulle | luikuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luikkuna | luikkuina |
| translatiivi | luikuksi | luikuiksi |
| abessiivi | luikutta | luikuitta |
| instruktiivi | – | luikuin |
| komitatiivi | – | luikkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luiku- | |
| vahva vartalo | luikku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.