loukuttaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loukuttaja (10)
- henkilö, joka loukuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loukuttaja | loukuttajat |
| genetiivi | loukuttajan | loukuttajien (loukuttajain) |
| partitiivi | loukuttajaa | loukuttajia |
| akkusatiivi | loukuttaja; loukuttajan |
loukuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loukuttajassa | loukuttajissa |
| elatiivi | loukuttajasta | loukuttajista |
| illatiivi | loukuttajaan | loukuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loukuttajalla | loukuttajilla |
| ablatiivi | loukuttajalta | loukuttajilta |
| allatiivi | loukuttajalle | loukuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loukuttajana | loukuttajina |
| translatiivi | loukuttajaksi | loukuttajiksi |
| abessiivi | loukuttajatta | loukuttajitta |
| instruktiivi | – | loukuttajin |
| komitatiivi | – | loukuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loukuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |