loukkaantuja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loukkaantuja (10)
- henkilö, jolla on taipumus herkästi loukkaantua
- (arkikieltä) henkilö, jolla on tapana esittää loukkaantunutta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loukkaantuja | loukkaantujat |
| genetiivi | loukkaantujan | loukkaantujien (loukkaantujain) |
| partitiivi | loukkaantujaa | loukkaantujia |
| akkusatiivi | loukkaantuja; loukkaantujan |
loukkaantujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loukkaantujassa | loukkaantujissa |
| elatiivi | loukkaantujasta | loukkaantujista |
| illatiivi | loukkaantujaan | loukkaantujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loukkaantujalla | loukkaantujilla |
| ablatiivi | loukkaantujalta | loukkaantujilta |
| allatiivi | loukkaantujalle | loukkaantujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loukkaantujana | loukkaantujina |
| translatiivi | loukkaantujaksi | loukkaantujiksi |
| abessiivi | loukkaantujatta | loukkaantujitta |
| instruktiivi | – | loukkaantujin |
| komitatiivi | – | loukkaantujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loukkaantuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |