loruilija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]loruilija (12)
- henkilö, joka loruilee
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loruilija | loruilijat |
| genetiivi | loruilijan | loruilijoiden loruilijoitten (loruilijain) |
| partitiivi | loruilijaa | loruilijoita |
| akkusatiivi | loruilija; loruilijan |
loruilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loruilijassa | loruilijoissa |
| elatiivi | loruilijasta | loruilijoista |
| illatiivi | loruilijaan | loruilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loruilijalla | loruilijoilla |
| ablatiivi | loruilijalta | loruilijoilta |
| allatiivi | loruilijalle | loruilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loruilijana | loruilijoina |
| translatiivi | loruilijaksi | loruilijoiksi |
| abessiivi | loruilijatta | loruilijoitta |
| instruktiivi | – | loruilijoin |
| komitatiivi | – | loruilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loruilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. loruilija
|