lorauttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lorauttaminen (38)
- teonnimi verbistä lorauttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lorauttaminen | lorauttamiset |
| genetiivi | lorauttamisen | lorauttamisten lorauttamisien |
| partitiivi | lorauttamista | lorauttamisia |
| akkusatiivi | lorauttaminen; lorauttamisen |
lorauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lorauttamisessa | lorauttamisissa |
| elatiivi | lorauttamisesta | lorauttamisista |
| illatiivi | lorauttamiseen | lorauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lorauttamisella | lorauttamisilla |
| ablatiivi | lorauttamiselta | lorauttamisilta |
| allatiivi | lorauttamiselle | lorauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lorauttamisena (lorauttamisna) |
lorauttamisina |
| translatiivi | lorauttamiseksi | lorauttamisiksi |
| abessiivi | lorauttamisetta | lorauttamisitta |
| instruktiivi | – | lorauttamisin |
| komitatiivi | – | lorauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lorauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lorauttamis- | |