lopetteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lopetteleminen (38)
- teonnimi verbistä lopetella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lopetteleminen | lopettelemiset |
| genetiivi | lopettelemisen | lopettelemisten lopettelemisien |
| partitiivi | lopettelemista | lopettelemisia |
| akkusatiivi | lopetteleminen; lopettelemisen |
lopettelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lopettelemisessa | lopettelemisissa |
| elatiivi | lopettelemisesta | lopettelemisista |
| illatiivi | lopettelemiseen | lopettelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lopettelemisella | lopettelemisilla |
| ablatiivi | lopettelemiselta | lopettelemisilta |
| allatiivi | lopettelemiselle | lopettelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lopettelemisena (lopettelemisna) |
lopettelemisina |
| translatiivi | lopettelemiseksi | lopettelemisiksi |
| abessiivi | lopettelemisetta | lopettelemisitta |
| instruktiivi | – | lopettelemisin |
| komitatiivi | – | lopettelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lopettelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lopettelemis- | |