loimuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loimuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä loimuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loimuttanut | loimuttaneet |
| genetiivi | loimuttaneen | loimuttaneiden loimuttaneitten |
| partitiivi | loimuttanutta | loimuttaneita |
| akkusatiivi | loimuttanut; loimuttaneen | loimuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loimuttaneessa | loimuttaneissa |
| elatiivi | loimuttaneesta | loimuttaneista |
| illatiivi | loimuttaneeseen | loimuttaneisiin loimuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loimuttaneella | loimuttaneilla |
| ablatiivi | loimuttaneelta | loimuttaneilta |
| allatiivi | loimuttaneelle | loimuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loimuttaneena | loimuttaneina |
| translatiivi | loimuttaneeksi | loimuttaneiksi |
| abessiivi | loimuttaneetta | loimuttaneitta |
| instruktiivi | – | loimuttanein |
| komitatiivi | – | loimuttaneine |