loikkaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]loikkaaminen (38)
- teonnimi verbistä loikata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikkaaminen | loikkaamiset |
| genetiivi | loikkaamisen | loikkaamisten loikkaamisien |
| partitiivi | loikkaamista | loikkaamisia |
| akkusatiivi | loikkaaminen; loikkaamisen |
loikkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikkaamisessa | loikkaamisissa |
| elatiivi | loikkaamisesta | loikkaamisista |
| illatiivi | loikkaamiseen | loikkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikkaamisella | loikkaamisilla |
| ablatiivi | loikkaamiselta | loikkaamisilta |
| allatiivi | loikkaamiselle | loikkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikkaamisena (loikkaamisna) |
loikkaamisina |
| translatiivi | loikkaamiseksi | loikkaamisiksi |
| abessiivi | loikkaamisetta | loikkaamisitta |
| instruktiivi | – | loikkaamisin |
| komitatiivi | – | loikkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loikkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loikkaamis- | |