lohkeileva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]lohkeileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lohkeilla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lohkeileva | lohkeilevat |
| genetiivi | lohkeilevan | lohkeilevien (lohkeilevain) |
| partitiivi | lohkeilevaa | lohkeilevia |
| akkusatiivi | lohkeileva; lohkeilevan |
lohkeilevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lohkeilevassa | lohkeilevissa |
| elatiivi | lohkeilevasta | lohkeilevista |
| illatiivi | lohkeilevaan | lohkeileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lohkeilevalla | lohkeilevilla |
| ablatiivi | lohkeilevalta | lohkeilevilta |
| allatiivi | lohkeilevalle | lohkeileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lohkeilevana | lohkeilevina |
| translatiivi | lohkeilevaksi | lohkeileviksi |
| abessiivi | lohkeilevatta | lohkeilevitta |
| instruktiivi | – | lohkeilevin |
| komitatiivi | – | lohkeilevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lohkeileva- | |
| vahva vartalo | lohkeileva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |