liuta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- joukko (yleensä) ihmisiä tai muita asioita
- Torilla oli iso liuta nuoria.
- Satoja työpaikkoja jälleen uhattuna – liuta yrityksiä on aloittanut yt-neuvottelut. (mtvuutiset.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈliu̯t̪ɑ/
- tavutus: liu‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liuta | liudat |
| genetiivi | liudan | liutojen (liutain) |
| partitiivi | liutaa | liutoja |
| akkusatiivi | liuta; liudan |
liudat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liudassa | liudoissa |
| elatiivi | liudasta | liudoista |
| illatiivi | liutaan | liutoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liudalla | liudoilla |
| ablatiivi | liudalta | liudoilta |
| allatiivi | liudalle | liudoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liutana | liutoina |
| translatiivi | liudaksi | liudoiksi |
| abessiivi | liudatta | liudoitta |
| instruktiivi | – | liudoin |
| komitatiivi | – | liutoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | liuda- | |
| vahva vartalo | liuta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- liuta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.