litku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä) epämääräinen tai tunnistamaton nestemäinen aine
- Mitä toi litku tossa astiassa oikein on?
- (puhekieltä) laimea juoma tai muu neste
- Suurusta laitettiin liian vähän, ja kastikkeesta tuli aika litkua.
- Kahvi oli laihaa litkua.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlit̪ku/
- tavutus: lit‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | litku | litkut |
| genetiivi | litkun | litkujen |
| partitiivi | litkua | litkuja |
| akkusatiivi | litku; litkun |
litkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | litkussa | litkuissa |
| elatiivi | litkusta | litkuista |
| illatiivi | litkuun | litkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | litkulla | litkuilla |
| ablatiivi | litkulta | litkuilta |
| allatiivi | litkulle | litkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | litkuna | litkuina |
| translatiivi | litkuksi | litkuiksi |
| abessiivi | litkutta | litkuitta |
| instruktiivi | – | litkuin |
| komitatiivi | – | litkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | litku- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- litku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1