lirittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lirittäminen (38)
- teonnimi verbistä lirittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lirittäminen | lirittämiset |
| genetiivi | lirittämisen | lirittämisten lirittämisien |
| partitiivi | lirittämistä | lirittämisiä |
| akkusatiivi | lirittäminen; lirittämisen |
lirittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lirittämisessä | lirittämisissä |
| elatiivi | lirittämisestä | lirittämisistä |
| illatiivi | lirittämiseen | lirittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lirittämisellä | lirittämisillä |
| ablatiivi | lirittämiseltä | lirittämisiltä |
| allatiivi | lirittämiselle | lirittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lirittämisenä (lirittämisnä) |
lirittämisinä |
| translatiivi | lirittämiseksi | lirittämisiksi |
| abessiivi | lirittämisettä | lirittämisittä |
| instruktiivi | – | lirittämisin |
| komitatiivi | – | lirittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lirittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lirittämis- | |