lirauttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lirauttaminen (38)
- teonnimi verbistä lirauttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lirauttaminen | lirauttamiset |
| genetiivi | lirauttamisen | lirauttamisten lirauttamisien |
| partitiivi | lirauttamista | lirauttamisia |
| akkusatiivi | lirauttaminen; lirauttamisen |
lirauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lirauttamisessa | lirauttamisissa |
| elatiivi | lirauttamisesta | lirauttamisista |
| illatiivi | lirauttamiseen | lirauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lirauttamisella | lirauttamisilla |
| ablatiivi | lirauttamiselta | lirauttamisilta |
| allatiivi | lirauttamiselle | lirauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lirauttamisena (lirauttamisna) |
lirauttamisina |
| translatiivi | lirauttamiseksi | lirauttamisiksi |
| abessiivi | lirauttamisetta | lirauttamisitta |
| instruktiivi | – | lirauttamisin |
| komitatiivi | – | lirauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lirauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lirauttamis- | |