liikkuva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]liikkuva
- liikkeellä, liikkeessä oleva, liikkumaan kykenevä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈliːkːuʋɑ/
- tavutus: liik‧ku‧va
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä liikkua akt.
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: liikkuvuus
Verbi
[muokkaa]liikkuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä liikkua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liikkuva | liikkuvat |
| genetiivi | liikkuvan | liikkuvien (liikkuvain) |
| partitiivi | liikkuvaa | liikkuvia |
| akkusatiivi | liikkuva; liikkuvan |
liikkuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liikkuvassa | liikkuvissa |
| elatiivi | liikkuvasta | liikkuvista |
| illatiivi | liikkuvaan | liikkuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liikkuvalla | liikkuvilla |
| ablatiivi | liikkuvalta | liikkuvilta |
| allatiivi | liikkuvalle | liikkuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liikkuvana | liikkuvina |
| translatiivi | liikkuvaksi | liikkuviksi |
| abessiivi | liikkuvatta | liikkuvitta |
| instruktiivi | – | liikkuvin |
| komitatiivi | – | liikkuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | liikkuva- | |
| vahva vartalo | liikkuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |