lievo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lievo (1)
- noitaa avustava lintu suomalaisessa kansanperinteessä, yleensä korppi
- Pohjan akka harva hammas nousi lievon lentimille
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lievo | lievot |
| genetiivi | lievon | lievojen |
| partitiivi | lievoa | lievoja |
| akkusatiivi | lievo; lievon |
lievot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lievossa | lievoissa |
| elatiivi | lievosta | lievoista |
| illatiivi | lievoon | lievoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lievolla | lievoilla |
| ablatiivi | lievolta | lievoilta |
| allatiivi | lievolle | lievoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lievona | lievoina |
| translatiivi | lievoksi | lievoiksi |
| abessiivi | lievotta | lievoitta |
| instruktiivi | – | lievoin |
| komitatiivi | – | lievoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lievo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |