lieveneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lieveneminen (38)
- teonnimi verbistä lievetä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lieveneminen | lievenemiset |
| genetiivi | lievenemisen | lievenemisten lievenemisien |
| partitiivi | lievenemistä | lievenemisiä |
| akkusatiivi | lieveneminen; lievenemisen |
lievenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lievenemisessä | lievenemisissä |
| elatiivi | lievenemisestä | lievenemisistä |
| illatiivi | lievenemiseen | lievenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lievenemisellä | lievenemisillä |
| ablatiivi | lievenemiseltä | lievenemisiltä |
| allatiivi | lievenemiselle | lievenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lievenemisenä (lievenemisnä) |
lievenemisinä |
| translatiivi | lievenemiseksi | lievenemisiksi |
| abessiivi | lievenemisettä | lievenemisittä |
| instruktiivi | – | lievenemisin |
| komitatiivi | – | lievenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lievenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lievenemis- | |